Kun asiat eivät etene

Lähetimme TICA:lle melkein kolme viikkoa sitten sukutauluhakemuksen sekä 50 dollarin setelin. Kyselin tällä viikolla hakemuksen perään. Usean s-postin jälkeen ("Milloin ja miten olette sen lähettäneet?" "Mikä on kissan nimi?") vastaukseksi tuli, ettei TICA ole saanut kirjettämme, mutta kissa on kyllä heille rekisteröity, thank you! Tuijotin hetken tietokoneen näyttöä sanattomana. Selvä, kirjehän voi mennä hukkaan, ei mitenkään tavatonta, mutta miten s-posteihini vastaava henkilö voi samassa unohtaa, että ideana oli saada se sukutaulu, ei rekisteröidä kissaa vaikka alkuperäinen kysymykseni on samassa viestiketjussa? 

Kirjeessä luki lähettäjän osoite, joten sen pitäisisi palautua meille jossain vaiheessa (?). Aloimme kuitenkin jo ilkeästi miettiä, että 50 dollaria meni sitten TICA:n kahvikassaan. Kysyin uudelta kirjeenvaihtokaveriltani, että mites toimimme nyt. Koska USA on meitä jäljessä (hrm, ajallisesti), kestää varmaan iltaan asti ennen kuin saan tähän s-postiin vastauksen. Tällä hetkellä ottaa lievästi sanottuna päähän koko TICA. 

Sunnuntain ulkoilut

Minua on alkanut jo kyllästyttää ulkoilu omassa pihapiirissä, sillä ne ympyrät osaa jo kävellä läpi vaikka silmät suljettuna. Sunnuntaina käväisimme siis pienen mutkan Pikisaaressa heti kyläilyn jälkeen.

"Ei koiria" sanoi kyltti, mutta koiriahan tässä ei ollakaan, joten... Vakavasti puhuen, meidän kissamme eivät edes osaa tehdä asioitaan ulos, joten ehkä niiden saapastelu tällä alueella ei ole niin vakava rike.

Ulkona oli purevan kylmä emmekä kumpikaan olleet sen mukaisesti pukeutuneita. Ulkoilureissu jäi siis lyhyeksi, vaikka kissat sitä olisivatkin tahtoneet jatkaa. Kuvat ovat aika surkeita sillä minulla unohtuivat hanskat autoon ja sormet olivat kohmeiset. Osasyy olivat myös vauhdikkaat kissat, joiden mukana ei meinaa pysyä.

Tikru koetti kiivetä puuhun, mutta yritys päättyi aika nolosti; bengalin kynnet eivät pureutuneet tarpeeksi lujasti kaarnaan ja alas tultiin ryminällä. Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin korkea.

Myös Bond intoutui tepastelemaan ympäri maastoa hyvin ei-Bondimaisella vauhdilla. Ne oman pihapiirin hajut ovat varmaankin jo liian tuttuja.

Häiriötekijöitä ei reissullamme ollut, mitä nyt yksi papparainen hurrutti parkkipaikalla ohi mopollaan. Isäntä piti kuitenkin Tikrun tiukasti sylissä. Varmaa on, että otamme reissun uusiksi mahdollisesti jo tällä viikolla (jos vain aikaa löytyy)!

Kylässä

Sunnuntaina kävimme isännän vanhempien luona ja kissat pääsivät mukaan. Osku-kissa suljettiin makkariin kun pojat juoksentelivat ympäriinsä.

Ensimmäisellä visiitillä Tikru oli reagoinut toisen kissan hajuun. Häntä oli ollut pullonharjalla ja kun Bond oli sattunut väärään paikkaan väärään aikaan oli Tikru urissut myös sille. Nyt Tikru on kuitenkin tottunut Oskun hajuun ja on asunnossa melkein kuin kotonaan. Bond ei koskaan kummemmin reagoinutkaan. 

Ensimmäisessä kuvassa häntä ei enää ole niin pullonharjalla kuin hetkeä aiemmin. Olimme juuri päästäneet pojat kopasta ja jonkin aikaa haisteltiin ja ihmeteltiin. Sitten taas mentiin.

Tikru-dataaja iski taas. Molemmat taiteilivat jos missäkin; välillä ihan hirvitti. 

Olkkarissa poikia kiinnostivat viherkasvit, joita meiltä kotoa ei löydy. Muovikukkia on kyllä meilläkin jyrsitty. Oskun leluja löytyi yllättävistäkin paikoista ja ne kelpasivat myös meidän kisuillemme. 

Meille löytyi aarteiden kätköstä ragdoll-avaimenperä, joka näyttää pelottavan paljon Bondilta! Vertailu näiden kuvien avulla voi olla hankalaa, sillä Bondia potutti olla kuvattavana, minkä huomaa erityisesti viimeisestä kuvasta.

Makkarissa torkuttiin sängyllä. Tikru ei jälleen pitänyt siitä, että kuvasin ja se liukeni paikalta aika äkkiä. Bondin isot tassut korostuvat kuvissa; siitä tulee vielä iso kissa!

Tikru löysi myös kaksosensa makkarista. Tikrun mielestä (ilmeestä päätellen) voi kuitenkin olla vain yksi tiikeri:

Vierailun jälkeen ulkoilutimme kisuja Pikisaaressa. Tästä kuvia luvassa myöhemmin. 

Ruusukkeet

Seinäjoen näyttelyn myötä saimme neljä ruusuketta lisää kisujen voitokkaaseen riviin. Kiinnitys on ollut hieman ongelmallista sillä maalarinteippi on liian heikkoa, eikä sinitarrakaan meinaa pysyä paikoillaan. Järeämpi teippi taas repii takapaperin jos ruusukkeiden paikkaa haluaa muuttaa. Ruusukkeiden esillepano on siis vielä kehitysvaiheessa.

On ne hienoja! Ei voi muuta kuin ihailla aina ohi kävellessä. Esittelimme niitä kissoillekin, mutta ilmeet olivat sellaiset "ei voisi vähempää kiinnostaa." Niinhän se tietysti on, että kissalle on yksi ja sama käydäänkö näyttelyissä vai ei. Meille näyttelyistä on tullut mukava harrastus, joissa on kiva käydä esittelemässä omia komeita kisujamme :)

Seinäjoki 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 2.päivä

Sunnuntai valkeni pirteämmissä merkeissä kuin lauantai, sillä myös Tikrua ilmeisesti väsytti edellisen yön valvominen. Aamiaisen jälkeen kaikki kimpsut ja kampsut autoon, avainkortit respaan ja nokka kohti Ravikeskusta. 

Eläinlääkäritarkastuksen saimme hypätä yli, sillä eläinlääkäri oli lauantaina merkinnyt myös sunnuntain kutsumme. Saimme siis kissat nopeasti häkkeihin. Tikru oli lauantaina onnistunut pissimään osan alustastaan, joten tilalla oli viltti. Pesu hotellin lavuaarissa ei nimittäin riittänyt poistamaan hajua. Omaan nenään haju ei tuntunut, mutta Tikru oli vähän toista mieltä. 

Bond rauhoittui normaaliin tapaansa häkkiin, mutta Tikrua hermostutti. Isäntä jo mietti, ettei vie kissaa tuomarille lainkaan. Ehdotin sitten valjastelua. Kaksikko kävelikin pian yläkatsomossa penkkiriviä edestakaisin ja Tikru oli kuin eri kissa. Tästä voimme päätellä, että aktiivisena rotuna, bengali kyllästyy liian pitkästä häkkioleskelusta. Yksi päivä vielä menee, mutta toisena päivänä alkaakin jo tökkiä. 

Seuraavissa kuvissa on vauhtia ja vilskettä kun Tikru innostui uudesta (rajoitetusta) vapaudestaan. 

Tikru jäi yläkertaan ravaamaan eestaas ylimmällä penkkirivillä isännän kanssa kun taas minä menin alakertaan valmistelemaan Bondia esittelyyn. Bond tuli itse häkistä ulos, mutta olikin sitten pelokkaana kaikista äänistä ja ohi ryntäävistä ihmisistä. Silittelin ja rauhoittelin. 

Bondin sunnuntainen tuomari oli Lone Lund, joka piti yllä hyvää tahtia ja pian olikin Bondin vuoro. Tuomareiden pöydät oli Seinäjoella aika huonosti järjestelty. Tila tuntui ahtaalta ja sen lisäksi lähellä oleskeli ihmisiä, joilla ei edes ollut kissaa. Jouduin siis hieman kiemurtelemaan pelokas Bond sylissäni. 

Pöydälle laskettaessa Bond jähmettyi täysin, mutta antoi kuitenkin nostaa ylös ja silittää. Minä sain noottia kaulurin lyttäämisestä, mikä oli hyvä huomio ja jotain, mitä minun täytyy jatkossa ajatella. Ragdollillahan on siis kauluri, joka täytyy pöyhiä esittelyä varten. Kissan pää näyttää kuulemma pitkältä jos kaulurin litistää. Bondia sanottiin taas ujoksi, mutta myös lupaavaksi. Myös Lund sanoi, että Bond on vielä hyvin nuori ja kehittymässä. Lund ei valinnut Bondia TP:hen koska sillä oli ”sunnuntai-ilme”. Syynä oli kuitenkin varmaan juuri Bondin nuoruus. Lund työnsi siis Bondin takaisin minun luo. Ja kun sanon työnsi, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kissa oli tässä vaiheessa niin tiukalla kerällä, ettei jalkoja edes näkynyt. Nostin kerän pöydältä ja vein takaisin häkkiin. Urakka oli Bondin osalta ohi. 

Bondin kohdalla meidän täytyy vielä harjoitella esiintymistä. Sitä täytyy myös alkaa käyttämään enemmän ihmisten ilmoilla, myös meluisissa paikoissa, jotta se tottuisi hälinään. Harmittelin sitä, että Kempeleessä Bondilla sujui päivä niin hyvin, mutta Seinäjoella otettiinkin takapakkia. No, harjoittelua harjoittelua.

Bondin esittelyn jälkeen menin takaisin yläkertaan. Katselin ensin yläriveille, josko bengali ja isäntä olisivat vielä siellä, mutta katse kääntyi pian tuomari Stephe Bruinin suuntaan. Tikruhan se siellä pöydällä urisi. Nappasin äkkiä mukaan kantokopan ja menin istumaan eturiviin, lähelle miestäni ja Tikrua. Myöhemmin sain kuulla, että bengali oli ollut mitä rennoin juuri ennen esittelyä, mutta sinne päästyään oli urina taas alkanut. Kaikesta huolimatta Bruin halusi Tikrun TP:hen, mutta mieheni päätti jättää tämän väliin. Bruin näytti yllättyneeltä. Pyysi kuitenkin tulemaan takaisin TP:n jälkeen kuulemaan vinkkejä kissan hallitsemiseen. 

Arvosteluseteli ylisti Tikrun ulkonäköä, mikä oli aivan päinvastaista kuin edellisen päivän arvio. Mielipiteet siis ilmeisesti eroavat tuomareiden välillä rajustikin. Oli miten oli, niin hoiti mieheni tilanteen hyvin eikä Tikrun urina kuitenkaan muuttunut sähinäksi. Oli myös onni, että tuomarina oli taas näin ymmärtäväinen ihminen. Tikru sai siis ensimmäisen serttinsä luokassa 8! 

Emme esittelyn jälkeen vieneet Tikrua häkkiin vaan talutimme sitä katsomossa. Tiikeri onnistui kietoutumaan metaliseen tuoliin joka kaatui ryminällä. Minä rauhoittelin kissaa häpeissäni. Tikrun ääni raikasi muutenkin katsomossa ja vähän tuli mietittyä, että kuinka paljon sitä häiritsikään muita läsnäolijoita. Menimme juttelemaan Bruinille kera Tikru TP:n jälkeen. Hän antoi hyviä vinkkejä ja Tikru antoi hänen jopa nostaa itseään. Sähisi sitten kyllä perään :D Tästä lähtien kissaa täytyy kieltää sen naukuessa huomionhakuisesti. Meidän täytyy myös olla entistä jämäkämpiä. Bruin oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen :)

Paneelin ajaksi suljimme molemmat kissat takaisin häkkeihinsä. Bond oli nimittäin myös käynyt hieman valjastelemassa. Tässä muutama kuva paneelista:

Toisessa kuvassa Bondin arvostellut Lone Lund. Paneelin seuraaminen olisi varmasti mukavampaa jos oma kissa joskus pääsisi sinne. Tikrun kohdalla se olisi luultavasti hermoja raastavaa. Paneelin jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotia kohti. 

Olimme hyvissä ajoin kotona ja kissat nukkuivat yönsä hyvin. Maanantaiaamu meni uutta käytäntöä opetellessa, eli Tikrun kieltämisessä kun se naukuu turhanpäiten. Bruin kylläkin sanoi, ettei kissaa saa aivan lannistaa, mutta on hieman hankalaa erotella turha ja hyödyllinen naukuminen. Bengali nimittäin kommunikoi äänellään. Tikru naukuu kun se on tyytymätön, iloinen, käy vessassa, syö, pesee itseään jne. Erotamme jo nyt hyväntahtoisen naukaisun ja urinan huomionhakuisesta. Sana "Ei" tulee varmasti kulumaan loppuun meidän huushollissa. 

Haaveissa valmistumis/kaverikuva

Tikrun valmistuttua aloimme heti miettiä valmistumiskuvaa, jonka voisi mahdollisesti ottaa ihan valokuvaajalla. Tänään otimme kuitenkin ex-tempore kuvia sekä Tikrusta että Bondista valmistumiskuva mielessä.

Tikrua kiinnosti aluksi ainoastaan isännän kellon heijastus, joten kuvissa näkyi vain takapuoli. Sitten kun kissa käännettiin syntyi tällainen kuva:

Kuva kertoo tässäkin tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Olisiko tässä valmistumiskuvan ainesta; ainakin se antaa realistisen kuvan Tikrun luonteesta :D

Tikru on vauhdikas kissa, kuten edellisestäkin kuvasta näkyy. Ei ehdi kamera eikä kuvaaja mukaan.

Kaverikuvan ottaminen onnistui yhtä hyvin kuin Tikrun soolokuvan. Jopa Bondista löytyy vauhtia sen niin halutessa. Lopputulos oli siis tämä:

TICA:sta FIFe:en

Tikrun valmistuminen käynnisti tapahtumaketjun, joka oli onnekas. Puolisoni huomasi, että kissan valmistuminen täytyy kuukauden sisällä ilmoittaa Kissaliitolle. Puhelinkeskustelun aikana kävi ilmi, että Kissaliitolta voi tilata vielä yhden ruusukkeen valmistumisen merkiksi. Minä siihen: "Joo, joo, joo!" Ruusukkeista on tullut uusi intohimoni, kissat eivät kylläkään voisi niistä vähempää välittää. No, pistin siis sähköisen valmistumisilmoituksen menemään Kissaliiton sivuilta. Liitosta tuli vastauksena, että Tikru täytyy tuoda Kissaliittoon, jotta sen valmistuminen voidaan rekisteröidä. Torstaina lähtivät siis postiin kopiot Tikrun sukutaulusta, transferista sekä rekkarista. Samaan syssyyn meni myös maksukuitti ruusukkeesta.  

Tikru on haettu Ruotsista ja se kuuluu SVERAK:iin. Tämä järjestö on osa FIFe:ä ja sen vuoksi kissan siirtäminen Kissaliittoon oli yksinkertaista. Bond taas on ihan toisenlainen tapaus, sillä se kuuluu TICA:an, joka on Yhdysvaltalainen järjestö. Selvisi nimittäin, ettei Bond voi FIFe:n järjestämissä näyttelyissä edetä nykyistä luokkaansa korkeammalle ellei se kuulu johonkin FIFe:n alaiseen järjestöön. Iski pieni paniikki. Kysyimme kuitenkin neuvoa Bondin kasvattajalta ja hän ohjasi meidät TICA:n sivuille. Sieltä etsimme lomakkeen, jolla saisimme Bondille sukutaulun aina Amerikasta asti. 

TICA:n maksukäytäntö näytti lievästi sanottuna epäilyttävältä, joten mailasimme sinne ja kysyimme, ottaisivatko he vastaan käteistä. "Yes we do, thank you," kuului vastaus. Kävin siis vaihtamassa ensimmäistä kertaa elämässäni rahaa Amerikan dollareihin. 

Kissaliitto vaatii neljän sukupolven kattavan sukutaulun ja TICA:lla oli tarjolla kolmen ja viiden sukupolven vaihtoehdot. Päädyimme siis tietysti viiden sukupolven sukutauluun. Tämä maksoi 50 dollaria, eli n.37 euroa. Lomake ja seteli lähtevät matkaan tänään. Toivotaan, että saamme sukutaulun mahdollisimman pian. 

Syy panikkiimme on lähestyvä Kuopion näyttely, johon olemme viemässä molemmat kissa lauantaipäivänä. Bondin siirto olisi siis mukava saada tehtyä ennen tätä. 

Loppuun kuvia nautiskelevasta Bondista:

Seinäjoki, 28.-29.9.13, Kissanäyttely, 1.päivä

Seinäjoen näyttelystä kotiuduttiin suhtkoht inhimilliseen aikaan sunnuntai-iltana. On aika tiivistää kokemus. Jaan postaukseni lyhyempiin kokonaisuuksiin. Tässä ensimmäisessä käsittelen ensimmäistä näyttelypäivää, eli lauantaita. 

Tie näyttelyihin alkoi tuttuun tapaan pesulla ja puunaamisella. Torstaina pesimme molemmat kotona. Bondista lähti taas mitä surkeimpia ääniä, Tikru oli urheana. Pesun lisäksi putsattiin nenä ja silmät sekä harjattiin hampaat. Molempien turkki tietysti harjattiin. 

Perjantaina lähdimme ajamaan Seinäjokea kohti iltapäivällä. Kissat osoittivat taas olevansa mahtavia automatkaajia, sillä kumpikaan ei pukahtanutkaan viiden tunnin ajomatkalla kertaakaan. Olimme suunnitelleet pysähtyvämme jollekin taukopaikalle käyttämään kissat vessassa, mutta koska molemmat nukkuivat koko matkan, emme nähneet tarvetta tälle. Viimeiset 20 minuuttia Bond kylläkin innostui naukumaan, mutta sinnitteli hotellille asti. 

Perjantain ja lauantain välinen yö meni unettomissa merkeissä. Tikru oli ylienerginen vietettyään viisi tuntia kopassa autossa ja naukui ja ravasi eestaas huoneessa. Hermot olivat kireällä itse kullakin. Nukuttua tuli ehkä pari tuntia, joten aamulla olo ei ollut mitä parhain. Tikru sai pari vihaista mulkaisua meiltä. Toisaalta, ymmärtäähän sen, että kissa on täynnä virtaa oltuaan niin kauan aikaa liikkumatta. Kävi mielessä, että pidemmillä reissuilla kannattaisi ehkä jaloitella kissojakin kesken matkan vaikka olisivatkin ihan hiljaa ja rauhassa. 

Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja kissat autoon ja suuntasimme Seinäjoen Ravikeskukseen. Matka kesti vain joitakin minuutteja ja pian jonotimmekin eläinlääkärintarkastukseen. Siellä oli meitä muitakin ja jonottaminen kesti vähän pidempään kuin Kempeleessä. Bondia ei meinannut taas millään saada ulos kopasta ja Tikru oli äänekkäänä. Tikrulle etsimme nurkkapaikan, jotta häiriötekijöitä olisi vain yksi. Sisustimme ensin Tikrun häkin. Lisäyksenä verhoihin oli kattoverho, jolla saa myös peitettyä häkin etuosan. Lisäksi äitini ompeli meille pöydän alaosan peittävän verhon, jolla saimme tavaramme piiloon sekä pienen verhon, joka peitti kissan vessan. Alkoi viimeksi säälittää se yksityisyyden puute, joten tuo oli arvokas lisä häkkiin. Lisäksi molempiin häkkeihin laitettiin "Älä käpälöi!"-kyltit.

Toivon, että ihmiset noudattivat kylttiä. Tikru ei kylläkään tehnyt niin, sillä kyltti piti käpälöidä irti. Bond yritti samaa, mutta ei onnistunut yhtä hyvin kuin Tikru. 

Tikru rauhoittui nopeasti nukkumaan, mikä ei tietysti ole ihme ottaen huomioon sen öisen valvomisen. Bond otti myös rennosti. Ravikeskus oli jaettu kahtia kategorioiden mukaan: Mieheni oli Tikrun kanssa yläkerrassa, jonne siis oli sijoitettu kategoriat III ja IV. Minä taas olin alakerrassa Bondin kanssa, eli kategorioiden I ja II kanssa. Bondin tuomaroisi ensimmäisenä Veikko Saarela ja Tikrun Charles Spijker. Arvosteluiden alku venyi puolella tunnilla ja minä ravasin kahden kerroksen väliä. Kävi lopulta niin, että Tikrun vuoro osui hyvissä ajoin ennen Bondin aikaa, joten autoin miestäni Tikrun esittelyssä. 

Tikru panikoi heti kun se otettiin ulos häkistä. Istuimme hieman ylemmäs penkkirivillä ja rauhoittelimme bengalia. 

Esittely meni hyvin. Tikru antoi tuomarin koskea itseensä ja jopa nostaa (vain pieni naukaisu tässä vaiheessa). Lelulle taas sähähdettiin. Spijker antoi Tikrulle sertin, eli bengali nousi luokkaan 8! Arvostelusetelissä Spijker mainitsi Tikrulla olevan hyvä ruokahalu, mikä jäi mietityttämään. Eihän Tikru kuitenkaan lihava ole? Kommentit olivat suunnilleen samat kuin Kempeleessä Satulla, eli turkin pohjaväri voisi olla vaaleampi jotta täplät ja rusetit tulisivat paremmin näkyviin ja korvat ovat hieman liian isot. Sertti kuitenkin tuli! Tikru nukahti häkkiinsä, mikä oli meille helpotus, sillä saatoimme molemmat keskittyä nyt Bondiin.

Bond ujosteli aivan kamalasti ja sitä oli vaikea saada ulos häkistään. Se kiemurteli ja huusi niinkuin olisin sitä jotenkin satuttanut. Hyssyttelyä ja rauhoittelua ja sitten jännittyneenä Saarelan eteen. Olimme seuranneet hänen aiempaa arvosteluaan, jossa hän sanoi, että suutahti jos näki kissalla rähmää silmissä. Tarkistimme Bondin silmät useampaan otteeseen :D Saarela sanoi, että Bond ei ollut vielä täysin kehittynyt ja että se on aika nuori. Leuka ei ollut vielä tarpeeksi vahva ja selän läiskä oli liian tumma. Toisaalta, Bondilla oli hieno turkki ja hyvä ruumiinrakenne. Ujoksi myös haukuttiin. Sertti kuitenkin tuli ja kutsu TP:hen, mikä tuli yllätyksenä kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen. Toisaalta, myös Kempeleessä Bondista sanottiin, että se on lupaava. Se on vain vielä hieman liian nuori pääsemään tämän korkeammalle. Saarelakin kuitenkin pohdiskeli, että Bondin leuka luultavasti vielä kehittyy.

TP:ssä oli Bond, norjalainen metsäkissa sekä toinen ragdoll. Metsäkissa sähähti Bondille ja Bond sähähti takaisin. Yritin epätoivoisesti etsiä sellaisen kulman, jossa kissat eivät olisi kasvot vastakkain, mutta epäonnistuin. Bond pysyi kuitenkin minulla otteessa. Metsäkissan omistaja katsoi minua ja Bondia ja sanoi kysyvästi ”Kastraattiurokset?” Katsoin häneen hämmentyneenä ja vastasin yksinkertaisesti ”joo”. Saarela taisi kuulla naisen kommentin, sillä sutkautti heti, että naaraat ovat matkalla. Saarela kehui, että kissa on edustavampi nyt kuin pöydällä. Niin, tällä kertaa se ei ollut unessa. TP:ssä Bond jäi lopulta kolmanneksi ja huokailinkin, että Bondin kohtalo on ottaa pronssia TP-valinnoissa. No, kyllä se vielä siitä. TP:n jälkeen myös Bond pääsi lepäilemään ja nukahtikin melkein heti häkkiinsä. 

Ruusukkeet haimme alakerrasta. Tikrun kolmas ruusuke luokassa 10 oli Premier-ruusuke, ja kuvasi sitä, että Tikru pääsi luokkaan 8. Luokka on ”Premier” ja siihen pääsee jos on luokassa 10 saanut kolme CAP-serttiä kolmelta eri tuomarilta. Olimme todella ylpeitä, vaikka jonkun korkeammalle päässeen mielestä iloitsemme varmaankin ihan liikaa. Jostain sitä täytyy kuitenkin aloittaa :) 

Lauantain näyttely kesti puoli kuuteen asti. Poikien esittelyt olivat ohi iltapäivän puolella ja saatoimme itsekin rentoutua. Kävimme syömässä Ravikeskuksen kahviossa ja ruoan jälkeen alkoikin sitten väsyttää. Edellisen yön unettomuus alkoi painaa todenteolla. Urheasti vedimme kuitenkin päivän läpi, myös kissat pärjäsivät hienosti. Palasimme hotellille ja kissat jäivät huoneeseen lepäilemään ja syömään. Itse menimme myös syömään. Yö sujui rauhallisesti Bondin nukkuessa minun jalkopäässäni ja Tikrun kopassaan. Seitsemän tunnin yöunet eivät ole koskaan tuntuneet niin hyvältä!

Seuraavassa postauksessa käsittelyssä sunnuntain näyttelypäivä.